Case: Helsinki

Katukuvaus on dokumentoimista, mutta näkemys tekee siitä parhaillaan paljon enemmän.

Kaikki kuvaamiseni on lähtenyt kaduilta. Koska en ole löytänyt sitä yhtä asiaa, mitä haluaisin aina kuvata, on liikkuminen jatkuvaa etsimistä. Se väsyttää nopeasti, mutta tarjoaa paljon erilaisia oivalluksia, mitkä auttavat taas kehittymään paremmaksi kuvaajaksi.

Suurkaupungit ovat lempikohteitani. Mutta aina niihin ei ole mahdollista päästä, joten Helsinki on se laboratorio, missä testaan ideat ja hion kuvaamisen tekniikkaa ja rutiinia.

Tallennettu ruuhkainen silmänräpäys Aleksanterinkadulla Helsingissä.
Ryhdikäs kaaos on upea satunnaisuuksien summa, kun sen saa talteen. Voi olla ruuhkaa vaikka kuinka ja mielenkiintoista väkeä, mutta oikea ruutu ei vain satu kohdalleen. Sitten toisen kerran astun metrosta ulos kadulle ja PUM, siinä se on!
Esimerkki suunnitellusta kuvasta. Yksinkertaiseen taustaan tulee varjo, kun aurinko paistaa kadun suuntaisesti. Tällöin ohi kävelevät ihmiset nousevat esiin mielenkiintoisella tavalla.
Kun olen löytänyt hyvän taustan ja kytännyt oikean hetken, milloin valo tulee juuri oikein, voi katukuvia suunnitella jonkin verran.
Koiranpentu nousee esiin tummiin pukeutuneesta ihmismassasta mielenkiintoisena yksityiskohtana.
Koskaan ei tiedä, mikä yksityiskohta ihmisvilinästä nousee esiin. Joskus se on näyttävä nainen, toisen kerran charmikas vanhempi herrasmies kepin kanssa tai (kuten tässä) pieni koiranpentu ehkä ensimmäisiä kertoja kaupungilla. Ensin emäntä kantoi sitä, kunnes liikennevaloissa laski maahan ja pentu oli oitis hakemassa tytön huomiota..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: