Kaikki kuvaamiseni on lähtenyt kaduilta. Koska en ole löytänyt sitä yhtä asiaa, mitä haluaisin aina kuvata, on liikkuminen jatkuvaa etsimistä. Se väsyttää nopeasti, mutta tarjoaa paljon erilaisia oivalluksia, mitkä auttavat taas kehittymään paremmaksi kuvaajaksi.
Suurkaupungit ovat lempikohteitani. Mutta aina niihin ei ole mahdollista päästä, joten Helsinki on se laboratorio, missä testaan ideat ja hion kuvaamisen tekniikkaa ja rutiinia.
Ryhdikäs kaaos on upea satunnaisuuksien summa, kun sen saa talteen. Voi olla ruuhkaa vaikka kuinka ja mielenkiintoista väkeä, mutta oikea ruutu ei vain satu kohdalleen. Sitten toisen kerran astun metrosta ulos kadulle ja PUM, siinä se on!
Sattumat ja oikea ajoitus ovat katukuvauksen suola. Kun muuten stressaavien töiden lomassa käyn pyörähtämässä kaupungilla ja hyvä tilanne sattuu kohdalle, jää siitä hyvä mieli parhaimmillaan moneksi päiväksi eteenpäin.Kun olen löytänyt hyvän taustan ja kytännyt oikean hetken, milloin valo tulee juuri oikein, voi katukuvia suunnitella jonkin verran. Koskaan ei tiedä, mikä yksityiskohta ihmisvilinästä nousee esiin. Joskus se on näyttävä nainen, toisen kerran charmikas vanhempi herrasmies kepin kanssa tai (kuten tässä) pieni koiranpentu ehkä ensimmäisiä kertoja kaupungilla. Ensin emäntä kantoi sitä, kunnes liikennevaloissa laski maahan ja pentu oli oitis hakemassa tytön huomiota..
