Alkukeväästä liiketuttavani pyysi minulta Helsinki-kuviin perustuvaa ideaa suuren yrityksen neuvotteluhuoneiden tauluiksi. Tuolloin kokosin arkistoista hyvän kimaran huumoria, näyttävyyttä ja abstrakteja linjoja.
Johtoportaalta idea sai vihreää valoa, mutta kun päätökseen vaikuttaa vielä työntekijät ja suuri yhteystyökumppani, asia ei ollut ihan niin yksinkertainen.
Olin jo päättänyt perjantaina tehdä pyörällä kuvauskeikan Helsinkiin, kun torstaina alkuillasta liiketuttavani soitti ja kertoi, että nyt suunnitelma oli muuttunut: neukkarit haluttiin nimetä monopoli-pelin katujen mukaan, olohuone merkata vankilaksi ja muut yhteiset tilat valittujen tunnettujen julkisten paikkojen mukaan: Rautatientori, Kamppi, Eteläsatama sekä lentoasema.
Ensimmäiseksi kysyin, paljonko minulla on aikaa? Vaikka minulla olisikin ollut valmiiksi kuvia kaikilta kaduilta, haluaisin silti aina kuvata kaiken varta vasten. Ajattelin tarvitsevani viikon kaksi, että saisin koottua valmiiksi. Ja olisin sen saanutkin, mutta puhelun päätteeksi jäin miettimään… Olisiko se kaikki mahdollista tallentaa yhtenäisenä kaupungin kokoisena monopoli-performanssina?
Lähdin polkemaan Espoosta puoli kuuden jälkeen perjantaiaamuna ja saavuin kaupunkiin ennen kello seitsemää. Jätin pyörän parkkiin Postitalon eteen ja lähdin kävelemään. Yhdeksan tuntia ja runsas 30 000 askelta myöhemmin olin löytänyt kustakin kohteesta usein montakin ruutua, joista valita.
Erityisen mielenkiintoisen projektista tekee, että esimerkiksi Annan- ja Mikonkadut ovat täynnä suuria remontteja ja Senaatintorilla valmisteltiin koronakesään jättiterassia. Kaikki juuri tälle kesälle ainutlaatuisia tilanteita.
Keskustan poikkeustilanteiden kääntäminen mielenkiintoisiksi kuviksi onnistui hyvin, mutta kahdenkymmen kilometrin päässä Helsinki-Vantaan lentoasemalla olikin vastassa aivan toinen haaste. Kentällä on käynnissä massiivinen rakennushanke, mikä peittää täysin taakseen Terminaali 2:n ja lennonjohtotornin, mitkä ovat paikan helpoimmin tunnistettavia elementtejä. Lisäksi kentän yhteydessä sijaitsevan Scandicin rakennuksessa sijaitseva näköalaterassi oli pandemian vuoksi suljettu.
Viimein kuitenkin löysin autorampilta pienen kulman, josta sain kaapattua näyttävän asetelman, missä iltavalossa näkyi myös lennonjohtotorni! Pitkän päivän päätteeksi tuli vielä 30 kilometrin pyöräretki kotiin.
Vaikka asiakas ei ostaisikaan performanssini tuotoksia, oli kokemus silti kesäni ehdoton kohokohta, Jatkuvaa tarkkailua, kuvaamista ja rytmitystä, että jaksaa pysyä skarppina.