Kesän aikana kävin kahdesti Brahen kentällä katsomassa naisten vaahteraliigan ja erityisesti Helsinki Wolverinesin otteluita. Ja levoton sielu, kun olen, en tietenkään malttanut vain olla ja istua, vaan halusin nähdä, onnistunko tallentamaan tilanteita kameran kennolle.
Olen kuvannut urheilua ennenkin, mutta amerikkalaisessa jalkapallossa kuvaustilanne on aivan toisenlainen kuin CrossFit-kisoissa, mitä tavallisesti kuvaan. Etäisyys tilanteeseen saattaa muuttua nopeasti ja huippuhetki voi olla ohitse, kun vasta saan kameran hollille.
Kaluston puolesta minua jännitti. Katukuvausta varten minulla on kameran asetukset mietitty ja kunnon optiikka olemassa. Jenkkifutikseen taas… asetuksia piti etsiä kuvaamisen yhteydessä ja optiikan osalta minun piti käyttää ensimmäistä ja laadun puolesta huonompaa zoomia.
Samalla, kun yritän jatkuvasti kehittää omaa silmääni ja tilannetajua kuvaajana, olen vähitellen, vuosien kuluessa, hankkinut laadukkaampaa kalustoa, jotta sitten, kun olen saanut oikean kuvan talteen, ei sen käyttö tai myynti jäisi teknisistä seikoista kiinni.
Olen tottunut , että voin leikkiä syväterävyysalueen kanssa ja vain optiikkaa heilauttamalla siirtyä uuteen tilanteeseen, mutta vanhan ”kittiputken”, edullisen zoomin kanssa piti vain luottaa omaan osaamiseen ja antaa mennä!