Case: Unbroken Business

Urheilu luo yhteishenkeä ja hyvää fiilistä

Jo kolmantena vuotena peräkkäin olin kuvaamassa Unbroken Business -kilpailuissa, missä neljän hengen yritysjoukkueet kilpailivat Suomen kovakuntoisimman työpaikan tittelistä.

Syksyisestä säästä ja märästä maasta huolimatta kilpailijat kävivät pelotta vatsalleen burpeita tekemään.
Päivän ensimmäinen laji oli ulkona, missä yhdistettiin juoksua, soutua, kyykkyjä ja burpeita.

Kilpasarjassa oli seitsemän joukkuetta ja kuntosarjassa neljä. Yli neljänkymmenen urheilijan, neljän lajin ja lähes jatkuvan toiminnan keskellä oli kuvaajalla juoksemista.

Kilpailijat siirtyvät nostopaikalle tuomarin valvonnassa päivän toisessa lajissa.
Lajia kuvatessa panostan tilanteiden ja onnistumisten tallentamiseen. Sekä yhden urheilijan huippuhetket että kisojen tunnelma kokonaisuutena. CrossFitissä tuomaritoiminnalla on suuri merkitys. Hän laskee toistot ja hyväksyy puhtaat suoritukset ja kulkee urheilijan rinnalla koko suorituksen ajan.

Teknisesti suurin haaste oli nopean liikkeen tallentaminen sisätilojen puutteellisessa valossa. Aiempina vuosina olen panostanut optiikan maksimiaukkoon, jonka miinuksena terävien alueiden määrä kuvassa jää hyvin rajalliseksi.

Kisoja edeltäneenä päivänä kuntosarjan voittaneeseen joukkueeseen värvätty varamies nosti kisojen painavimmat raudat.
Kun ensimmäisessä lajissa juostiin ja koeteltiin hapenottokykyä ja kestävyyttä, mitattiin toisessa lajissa voimaa ja nostojen tekniikka.

Tänä vuonna muutin asetuksia hiukan, jotta saisin entistä suuremman osan kuvasta teräväksi. Suurelta osalta riskinotto kannatti, mutta sisätiloissa hämärimmät nurkat aiheuttivat päänvaivaa. Jonkin verran jouduin jälkikäteen kuvankäsittelyssä taistelemaan rakeisuutta vastaan.

Rentoa tunnelmaa lajien välissä.
CrossFit lajina panostaa monipuoliseen harjoitteluun ja liikkujan tasaiseen kehittämiseen mutta minulle lajin merkittävin ominaisuus on yhteisöllisyys. Vaikka kisassa vedetään kovaa ja haetaan omien kykyjen rajoja, on tauoilla hauskaa ja hyvä meininki.

Kisapäivä oli jälleen napakymppi. Kun finaalin viimeisen osan palomiespunnerruksissa kaksi kärkijoukkuetta taistelivat rinta rinnan uupumusta vastaan, yleisö repesi täysin ja kiihko ja kannustus oli niin kovaa, että ääni särkyi korvissa.

Kiitos CrossFit 8000:lle, kaikille vapaaehtoisille ja kisailijoille huikeasta kokemuksesta, jonka sain elää kokonaan uudelleen kuvaeditin ääressä pitkälle seuraavaan päivään.

123 kiloisen madon pompauttaminen samaan aikaan neljän kantajan pään yli vaatii hyvää koordinaatiota.
Finaalilajissa piti muun muassa kantaa suurta yhtenäistä painoa. “Mato” painaa 123 kiloa. Jaettuna neljän nostajan kesken se ei tunnu kovin paljolta. Kun kaikkien joukkueen jäsenten pitää nostaa, kyykätä ja jopa heittää matoa samaan aikaan, muuttuu näennäisen kevyt yhtälö yllättävän raskaaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: